Postaus

🔥 SanDiskin arvonmääritelmä | Pitkän aikavälin sopimuspulma tavoitehinnan 2400 takana 2 400 dollaria vastaa kymmenkertaista osakekohtaista arvostusta SanDiskin vuoden 2028 osakekohtaisessa tuloksessa, perustuen yhtiön 12. elokuuta julkistettuun 80 %:n pitkäaikaiseen bruttokatteeseen. ▪️Rosenblatt raportoi ensimmäisen kerran 22. syyskuuta ostoluokituksen kohteena, tavoitteena 2400 dollaria ja päätöshinta 1887 dollaria. ▪️ Kapasiteetti on sidottu monivuotisiin sopimuksiin kahdeksan asiakkaan kanssa: vähimmäisliikevaihto 93,9 miljardia dollaria, jäljellä olevat täyttövelvoitteet 91,1 miljardia dollaria sekä 16,5 miljardia dollaria takuut, jotka kattavat noin kaksi kolmasosaa tilikauden 2028 bittilähetyksistä. ▪️ Toinen puoli kolikosta: FQ4:n liikevaihto oli 8,97 miljardia, mikä on +51 % nousua neljännekseen verrattuna (edellinen vuosineljännes +97 %), ja kaksi kolmasosaa kasvusta johtui hintojen noususta eikä toimitusmäärien kasvusta; Bruttokate huipentui väliaikaisesti 84,6 %:iin, ja seuraavan neljänneksen ohjeistus laski takaisin 83–85 %:iin. ▪️ Micronin tilanne on samankaltainen: 16 neuvottelematonta sopimusta kattaa noin kolmanneksen NANDin kapasiteetista, vähimmäisliikevaihto on 100 miljardia dollaria, ja niiden odotetaan saavan 10 miljardin dollarin asiakastalletuksia tällä neljänneksellä. Markkinaerimielisyys ei enää koske sitä, voidaanko tekoälyn kysyntä muuntaa tilauksiksi. Jossain määrin yhtiöt ovat siirtyneet pois puhtaasta spot-kysynnän logiikasta ja luottaneet pitkäaikaisiin sopimuksiin perustana: pitkäaikaiset sopimukset pitävät liikevaihdon pohjan, kun taas hintojen nousu määrää voittokatot. Itsetutkiskelu kysymys: Lasketaanko tällainen pitkäaikainen sopimuslukitus tuotantokapasiteetissa todelliseksi markkinakysynnäksi vai onko se peiteltyä rahoitusta? 👉 Mitä mieltä olet? Onko pitkäaikainen sopimus tae kysynnästä vai taloudellisesta paketoinnista? Puhutaan kommenteissa! ⚠️ Tämä koskee vain perustietoa eikä ole sijoitusneuvontaa